Kirjailijat työskentelevät eri tavoin. Joku kirjoittaa käsikirjoituksensa ensimmäisen version muutamassa kuukaudessa, kun taas toinen hauduttelee jo pelkkää aihetta vuosia. Kustantamoiden käytänteet vaihtelevat. Kustannustoimittajien työtavat vaihtelevat. Elämäntilanteet vaihtelevat. Ei siis voida esittää mitään tiettyä kaavaa, miten ja missä ajassa käsikirjoituksesta tulee kirja. Jokaisella teoksella on oma polkunsa.
Tarvitaan kärsivällisyyttä
Vaikka yksiselitteisesti ei voidakaan määritellä, miten ja kuinka nopeasti kirja valmistuu, olen huomannut, että kaksi lainalaisuutta pätee lähes aina:
Prosessi ei ole koskaan erityisen nopea. Prosessiin kuuluu monta vaihetta.
Perustan huomioni omille kokemuksilleni, kirjoittavien ystävieni ja tuttavieni kokemuksille sekä tietenkin kaikelle sille tiedolle, jonka haalin käsiini ennen kuin aloin kirjoittaa ensimmäistä käsikirjoitustani. Varmasti on olemassa poikkeuksia, kirjoja tai kirjailijoita, joihin nämä lainalaisuudet eivät päde. Yleensä kuitenkin kirjoittajalta vaaditaan pitkää pinnaa.
Kun kerroin saaneeni kustannussopimuksen, minulta alettiin tietysti udella, milloin kirjani ilmestyy. Kerroin, että noin vuoden päästä, ja monet ihmettelivät, miksi julkaisua pitää odotella niin kauan. Minähän olin jo kirjoittanut käsikirjoituksen valmiiksi enkä esimerkiksi tarjonnut tekstiäni kustantamoon pelkän synopsiksen tai näytelukujen perusteella. Todellisuudessa käsikirjoitukseni matka kirjaksi oli tuolloin vasta alussa.
Ennen kustannustoimitusta
Kuten viimeksi mainitsin, olen kirjoittanut kolme käsikirjoitusta. Ensimmäisen käsikirjoituksen, jonka sittemmin jätin pöytälaatikkoon muokkausehdotusten kera, kirjoitin kahteen kertaan ennen kustantamoille tarjoamista. Toista käsikirjoitusta työstin vielä huolellisemmin, kirjoituskertoja taisi tulla ennen kustantamokierrosta ainakin viisi. Tulevan esikoisromaanini käsikirjoituksen annoin Bazarille luettavaksi aivan raakileena. Olin juuri solminut heidän kanssaan kustannussopimuksen edellä mainitusta käsikirjoituksesta numero kaksi. Toimituspäällikön toiveena oli kuitenkin saada lukea myös kolmannen käsikirjoitukseni ensimmäinen versio, joka oli kaiken lisäksi kesken. Kirjoitin tarinan loppuun, keksin sille työnimen ja lähetin Bazarille. Normaaliolosuhteissa en olisi lähettänyt kolmatta käsikirjoitustani kustantamoihin vielä pitkään aikaan, en missään tapauksessa.
Ei mennyt kauankaan, kun minulle ehdotettiin, että raakilekäsikirjoituksestani tulisikin esikoisteokseni ja toisesta käsikirjoituksesta rakentuvan romaanin julkaisua siirrettäisiin tuonnemmaksi. Olin samoilla linjoilla, uusimman käsikirjoitukseni kesäinen maailma sopi paremmin jo aiemmin sopimaamme julkaisuajankohtaan. Esikoisromaanini oli määrä ilmestyä joka tapauksessa keväällä 2022.
Ennen kuin aloin työskennellä kustannustoimittajan kanssa, muokkailin tulevan esikoisromaanini käsikirjoitusta hetken itsekseni toimituspäällikön ehdotusten mukaisesti. Aluksi tuntui kummalliselta jatkaa raakileen kirjoittamista ja ajatella, että siitä tulisi ensimmäinen kirjani. Ajatus konkretisoitui, kun sain tietää julkaisupäivämäärän. Julkaisuun oli tuolloin aikaa vuosi ja kaksi kuukautta. Vielä todellisemmaksi esikoisromaanini muuttui, kun sain tuekseni kustannustoimittajan.
Kustannustoimittaja opastaa oikeaan suuntaan
Tapasin kustannustoimittajani maaliskuisena sunnuntaina. Minua jännitti etukäteen, mitä kokenut kirjallisuudentuntija ja alan ammattilainen tekstistäni sanoisi. Raakileen näyttäminen epäilytti. Olin yhtä aikaa innostunut ja häpeissäni. Kustannustoimittajasta innostunut, hyvin keskeneräisestä käsikirjoituksesta häpeissäni. Joimme kahvia ja puhuimme käsikirjoituksestani ja kaikesta muustakin kirjoittamiseen liittyvästä pari tuntia. Omasta puolestani uskallan sanoa, että olimme samalla aaltopituudella. Pian en enää ollut ollenkaan niin häpeissäni, ennemminkin innostunut myös käsikirjoituksestani. Sain neuvoja. Joitakin sellaisia, joita olin uumoillut tulevaksi, mutta enimmäkseen sellaisia, jotka saivat minut avaamaan silmäni ja näkemään tekstini uudella tavalla.
Palaverimme jälkeen minusta tuntui, että käsikirjoitukseni oli menossa oikeaan suuntaan eikä sitä yritetty asettaa muottiin, johon se ei mahdu tai johon en halua sen mahtuvan. Tämä on mielestäni kirjoittajan kannalta yksi kustannusprosessin oleellisimmista seikoista. Kun kahlasin loskaisia katuja kohti kotia, ajattelin onnellisena, nyt prosessi on alkanut toden teolla. Kustannustoimittaja oli ymmärtänyt raakileeni ja halusi työskennellä sen parissa, joten teksti ei voinut olla ihan huono.
Monta kirjoituskierrosta
No miksi sitä ei vaan kirjoiteta kustannustoimittajan ohjeilla loppuun, minulta kysyttiin, kun kerroin, että aloitan toisen kirjoituskierroksen, sen jälkeen tulisi kolmas ja neljäs kierros. Miksi käsikirjoituksesta tehdään niin monta versiota?
Romaanin maailman rakentaminen on hidasta. Joku voi päätyä poistamaan tai lisäämään henkilöitä, luomaan uusia aikatasoja, muuttamaan kertojaratkaisua ynnä muuta sellaista, joka tarkoittaa koko käsikirjoituksen suunnittelua ja kirjoittamista uudelleen. Minä olen lisännyt käsikirjoitukseeni takaumia ja laajentanut päähenkilön maailmaa. Samalla myös sivuhenkilöt ovat kaivanneet lisää tilaa ympärilleen, on tarvittu uusia näkökulmia ja kohtauksia. Toisen ja kolmannen kirjoituskierroksen aikana olen täydentänyt käsikirjoitustani kahdeksallakymmenellä liuskalla eli olen kirjoittanut siihen kolmasosan lisää. Aina käsikirjoitusta ei kirjoiteta useita kertoja uudelleen. Varmasti editointivaiheen laajuus on kiinni siitä, paljonko kirjailija on työstänyt käsikirjoitusta ennen kustannuspäätöstä ja millaisia muutoksia siihen yhdessä sovitaan tehtävän.
Sain juuri valmiiksi neljännen kierroksen, jossa pääsin jo keskittymään yksittäisiin ilmauksiin ja kohtauksiin. Yhdessä kustannustoimittajan kanssa päätimme, mikä on turhaa, mitä tarvitaan lisää ja minkä voisi sanoa vielä selkeämmin. Karsimista, kirkastamista ja korjailua. Enää jäljellä on viimeinen silaus ja taittovedosten oikolukukierrokset. Vielä hetken aikaa minun on mahdollista muokata tekstiäni, hetken saan tehdä mitä mielin, sitten alkavat oikolukukierrokset ja lauseet on oltava lukittuina paikoilleen. Julkaisupäivään on aikaa vielä viitisen kuukautta.
Käsikirjoitus tarvitsee aikaa
Olen kirjoittanut koko ajan, mutta tietenkin olisin voinut kirjoittaa vieläkin nopeammin, kyllä se olisi onnistunut. Aivan hyvin olisin voinut tehdä taittoversiot valmiiksi jo syksyksi, miksei jo kesäksi. Ei muuta kuin painokoneet laulamaan. Mutta mitä järkeä siinä olisi ollut? Tekstin on hyvä antaa välillä hengittää. Sen olen näitä kolmea käsikirjoitusta työstäessäni oppinut. Sillä tulee aika, jolloin huomaa, miten päähenkilö onkin epälooginen ja miten hän on liian ohut ja oikeastaan aika tylsä. Kirjan teema ei kanna. Tekstistä pistää silmään lauseita, joita kukaan ei ymmärrä ja lauseita, jotka kaikki ymmärtävät ehkä liiankin hyvin ja joita ei oikeastaan edes tarvita. Mieli muuttuu. Epäolennaisesta tulee olennaista. Henkilöistä tulee ystäviä, oikeita ihmisiä, joilla on oma tahto ja suunta, jonne he haluavat kulkea. Ja sinne he kulkevat, vaikka kirjoittaja ei aina haluaisikaan.
Kustantamon rooli
Vaikka kirjailija päättää romaanin sisällöstä, kustantamo määrittää askelmerkit kustannusprosessille. Kustantamoilla on omat tarkasti suunnitellut aikataulunsa. Sillä välin kun minä olen kirjoittanut, raakilekäsikirjoitustani on valmisteltu romaaniksi myös toisaalla. Monet ihmiset ovat tehneet töitä kirjani eteen. Kirjoituskierrosten lomassa olen saanut nähdä tulevan kirjani kannen, minusta on kirjoitettu kirjailijaesittely ja romaanistani markkinointiteksti. Kustantamon henkilökunta on muun muassa miettinyt, miten ja kenelle kirjaani markkinoidaan, kuka lukee äänikirjaversion ja miten romaani esitellään kevään katalogissa. Olen päässyt markkinointipalaveriin ja siten saanut olla mukana näissä pohdinnoissa.
Bazarin henkilökunta on tehnyt kirjani ilmestymisen, myynnin ja markkinoinnin eteen taatusti kymmenittäin muitakin asioita, joita en osaa edes ajatella. Alusta alkaen olen kokenut oloni tervetulleeksi, tarinoistani on kiinnostuttu ja niihin on haluttu käyttää aikaa. Olen siitä todella onnellinen!
Parhaimmillaan kustantamo on kirjailijan tuki ja turva, unelmien mahdollistaja.
Kustantamon työntekijät pitävät prosessin hallussaan. He kannattelevat kirjailijaa niin, että käsikirjoituksesta tulee kirja. Juuri tällaisesta huolenpidosta olen Bazarilla päässyt osalliseksi. Uusia asioita on tullut eteen paljon, mutta kertaakaan minun ei ole tarvinnut sietää epätietoisuutta. Kertaakaan en ole epäillyt, etteikö käsikirjoituksestani tulisi kirjaa. He pitävät siitä kyllä huolen. Minun tarvitsee vain luvata kirjoittaa. Lupaus on toistaiseksi ollut helppo pitää. ♥
